Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



torstai 26. tammikuuta 2017

26.1.2017 Näillä ohjeilla tunnistat luolissa talvehtivat eläimet


Tunnistusohjeita talviseen luolaan.
Luolat ovat verrattomia suojapaikkoja aikuisena talvehtiville eläimille. Yleisimmin talvisessa luolassa kohtaa perhosia, hämähäkkejä tai hyttysiä. Muuta kohtaamiset ovat harvinaisempia, mutta edellä mainittujen lisäksi monet mutkin selkärangattomat suosivat luolia talvehtimispaikkanaan. Säväyttävimpiä ovat kohtaamiset lepakon kanssa. Tiettävästi luolissa, tai pikemminkin niiden yhteyteen kaivamissaan pesäluolastoissa, talviuntaan nukkuvat myös mäyrät. Eikä karhunkaan kohtaaminen mahdotonta ole, ainakaan mikäli kansan muisteluihin on uskominen – ja miksei olisi. Näistä kaikista talvisista kohtaamisista saa enemmän irti jos tietää mitä katselee. Koska näiden eläinten tunnistaminen ei varsinaisesti lukeudu yleissivistykseen niin yritän seuraavaksi esittää kuvin ja sanoin mahdollisimman kattavat tunnistusohjeet kaikkien luolissa talviaikaan retkeilevien kanssa kulkijoiden iloksi ja hyödyksi!
Suomessa tavatuista 13 lepakkolajista 7 talvehtii säännöllisesti maassamme. Talvehtivia lepakkoja on tavattu mm. Lohjan Torholan luolassa, Turun Luolavuoren luolassa sekä Kaarinan Ryövärinluolassa. Ainoat varmasti tunnistetut lajit luonnonluolista ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), vesisiippa (Myotis daubentonii) ja korvayökkö (Plecotus auritus).
 
Yksi suurimmista luolien yllättäjistä on aikuisena talvehtiva ukkoetana.  
 
Useimmat Suomen luolista ovat perhosten talvehtimispaikkoja. Päiväperhosen kohtaaminen talvisessa luolassa on erikoinen kokemus. Tutuista päiväperhosista mm. neitoperhonen (Nymphalis io), sitruunaperhonen (Goneopteryx rhamnus) ja nokkosperhonen (Nymphalis urticae) talvehtivat aikuisina. Näistä ylivoimaisesti yleisin luolatalvehtija on neitoperhonen, sitruuna- ja nokkosperhosten havainnot ovat yksittäisiä.
Nokkosperhonen (Nymphalis urticae) Nokkosperhosen siipien kärkiväli on 40–50 mm. Perhosen yläpinta on oranssinpunainen. Siiven etureunassa on rivi tummia täpliä, joiden välit ovat kirkkaankeltaiset, joskin talvehtimisen aikana keltainen väri haalistuu. Etusiiven takaosassa on mustakeltainen täplä ja keskellä siipeä on kaksi pientä tummaa täplää. Takasiiven tyvi on tumma. Sekä etu- että takasiipiä reunustaa tumma reuna, jossa on sinisiä täpliä. Siipien alapinnat ovat tyviosasta tummanruskeat, ulompaa vaaleanruskeat. Nokkosperhosia tavataan luolissa neitoperhosta harvemmin.
Neitoperhonen (Nymphalis io) Neitoperhosen siipien kärkiväli on 45 mm – 65 mm. Etusiiven alapinta on väriltään ruskeasta mustaan, lajille tunnusomainen täplä voi erottua heikosti myös siiven alapinnalla. Takasiipi on lähes musta ja siinä on epäselvä nauha ja raitoja. Talvehtivan perhosen siivet voi helposti ”läpivalaista” taskulampulla ja näin varmistua lajista.
 
Helposti tunnistettava ja erittäin yleinen luolien talvehtija on näyttävän värinen liuskayökkönen (Scoliopteryx libatrix). Liuskayökköset saattavat talvehtia suurina ryhminä, jopa usean kymmenen yksilön ryhmät ovat mahdollisia.
Liuskayökkönen (Scoliopteryx libatrix) Liuskayökkönen on melko kookas ja värikäs, erittäin helposti tunnistettava yökköslaji. Etusiipien pohjaväri on punaruskea ja siiven keskiosa hieman oranssinsävyinen. Siiven poikki kulkevat vaaleina sisempi poikkiviiru sekä kaksinkertainen ulompi poikkiviiru. Etusiipien kärjet ovat sirppimäiset ja siiven ulkoreuna on liuskoittunut, mistä laji on saanut nimensäkin. Siipiväli 40–45 mm. Liuskayökköset talvehtivat aikuisina, talvehtimispaikkoja ovat mm. luolat ja ulkorakennukset. Lajin edustajia tapaa lähes poikkeuksetta talvisessa luolassa. Välillä liuskayökköset kerääntyvät kymmenien jopa satojen yksilöiden joukoiksi.
 
Mittarilajeistamme vain kolme lajia talvehtii aikuisena. Näistä luolissa yleisin on rusehtava ja kolmiomainen kiiltomittari (Triphosa dubitata). Kiiltomittari maastoutuu huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi liuskayökkönen, joten sen huomaaminen on haastavampaa. Näiden lisäksi luolassa saattaa törmätä myös muihin yökkösiin sekä mittareihin.
Kiiltomittari (Triphosa dubitata) Kiiltomittari on komiomainen, melko vaivattomasti tunnistettava kenttämittarilaji. Väritykseltään perhonen on ruskea tai harmahtava, myös hieman lilansävyisiä yksilöitä on tavattu ja sen siivissä kulkee aaltoilevana tummia sahalaitaisia kuvioita. Värityksen ja litteän muotonsa ansiosta kiiltomittarin havaitseminen pimeän luolan seinämästä voi olla haastavaa. Kiiltomittari on kuitenkin melko suuri, siipien väli vaihtelee 38 mm - 48 mm välillä. Aikuisena talvehtiva laji on yleinen ja sitä tavataan talvisin monissa suojaisissa luolissa.
 
Mittareista aikuisena talvehtivia ja luolissa tavattuja lajeja ovat kaunovarpumittari (Chloroclysta siterata) ja vihervarpumittari (Chloroclysta miata) sekä yökkösistä mm. puolukkapiiloyökkönen (Conistra vaccinii). Suomessa elää yli 400 yökköslajia, näistä erittäin pieni osa talvehtii aikuisena, mikä helpottaa tunnistusta talvisin.
Vihervarpumittari (Chloroclysta miata) ja Kaunovarpumittari (Chloroclysta siterata) Vihervarpumittari ja Kaunovarpumittari ovat keskikokoisia, vihreänsävyisiä mittariperhosia, niiden siipiväli on 28 mm – 34 mm. Etusiipien pohjaväri on sammaleenvihreä ja niissä erottuu pitkittäissuuntaisina alueina punertavaa väriä. Poikkiviirut ovat mustat ja siiven keskiosassa on harmaata. Viher- ja kaunovarpumittari ovat hyvin samannäköisiä ja kokoisia keskenään, takasiipien väri, joka kaunovarpumittarilla on tummanruskeanharmaat ja vihervarpumittarilla vaalean harmaat, on helpoin lajeja erottava tuntomerkki.
 
Hämähäkit ovat Suomen luolien vakioasukkaita, kesät talvet. Luolan koosta tai vuodenajasta riippumatta, luolassa on lähes mahdoton käydä saamatta havaintoa luolissa majailevista, kahdeksanjalkaisista, otuksista. Suomen merkittävimpänä luolaeläimenä voidaan hyvin perustein pitää luola-aukkohämähäkkiä (Meta menardi). Luola-aukkohämähäkkiä on tavattu useissa luolissa Ahvenanmaalla sekä muutamassa luolassa Varsinais-Suomessa.
onkaloaukokki (Metellina merianae).
 
Luolakki (Nesticus cellulanus)
 
luola-aukkohämähäkkiä (Meta menardi).
 
Toinen, ieman luola-aukkohämähäkkiä pienempi ja paljon yleisempi luola-asukas on onkaloaukokki (Metellina merianae). Väritykseltään Metellina merianae on nuhruisempi ja useimmiten selvästi luola-aukkohämähäkkiä pienempi. Näiden kahden lajin lisäksi luolissa esiintyy runsaasti muita hämähäkkilajeja, jotka ovat sopeutuneet maanalaiseen elämään. Muut luolissa elävät hämähäkit ovat useimmiten selvästi edellä mainittuja lajeja pienempiä.
 
Hyttyset ovat hyvin yleisiä aikuistalvehtijoita kotimaisissa luolissa
 
Suomesta on toistaiseksi tavattu nelisenkymmentä eri hyttyslajia, näistä luolista tavatuista lajeista ainuttakaan ei ole varmuudella tunnistettu. Suurin osa hyttysistä talvehtii munina, Suomen hyttyslajeista 9 talvehtii aikuisena ja niitä tavataan luolissa yleisesti ja runsaslukuisina.
Suomessa aikuisena talvehtivat hyttyslajit: 
etelänhorkkahyttynen (Anopheles claviger)
pohjanhorkkahyttynen (Anopheles beklemishevi)
horkkahyttynen (Anopheles messae)
isokirsihyttynen (Culiseta alaskaensis)
rengaskirsihyttynen (Culiseta annulata)
valjukirsihyttynen (Culiseta bergrothi)
allikkohyttynen (Culiseta subochrea)
viitahyttynen (Culiseta morsitans)
ruskokirsihyttynen (Culiseta ochroptera)
viemärihyttynen (Culex pipiens molestus)
 
Myös muutamat kärpäslajit talvehtivat luolissa, nämä kohtaamiset ovat melko harvinaisia.
 
Vesimittari talvisessa luolassa? Kyllä. Harvinaista mutta mahdollista
 
Muutamat aikuisena talvehtivat vesiperhoset ovat selviä luolasuosijoita.  
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti