Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



maanantai 13. helmikuuta 2017

13.2.2017 Klockarbergenin valtava luolasto löytyy Nauvon kirkonkylästä

 Nauvon kirkonkylästä löytyvä, valtava, kellaria muistuttava luolasto lukeutuu koko Suomen suurimpiin, Varsinais-Suomen pisin lohkareluolasto se ainakin lienee. Tosin tällaisen sokkeloisen labyrintin mittaaminen on liki mahdotonta.

Luolissa kasvavan aarnisammalen vihreä hehku on kuin toisesta maailmasta.

Luolaan johtaa useita suuaukkoja. Pian luolaan astumisen jälkeen alkaa suonigneissin kirjavalla rosopinnalla hahmottua elon merkkejä – hyttysiä, sienisääskiä, yökkösiä, mittareita ja päiväperhosia. Luola kuhisee elämää.

Luolaston rosoiset seinät kuhisevat elämää.
Valo sattuessa sopivassa kulmassa kallioiden välin maalattiaan, täyttää onkalon psykedeelinen vihreän hehku. Maagisen näyn saa aikaan aarnisammal - tai tarkemmin sen valoa heijastavat alkeisrihmastot. Näky on kuin toiselta planeetalta.

Aarnisammal kasvaa luolan puolivaloisissa osissa.
Tämä luolasto on kuin luotu lepakoille. Niitä ei kuitenkaan hevillä löydy. Nauvon lohkareluolastossa on ihmisen ryömittäviä onkaloita arviolta 50 metriä. Joten lepakon mentäviä rakoja on oltava satoja metrejä.

Supikoirien vessat ovat valtavia ulostekasoja.
Muista luolastossa majailevista nisäkkäistä saa nopeasti kouriin – tai pikemminkin nenään – tuntuvat todisteet. Eihän luolan haju koskaan hyvä ole saatikka raikas, mutta tämän kammion lemu on pöyristyttävä. Pian syykin selviää. Suuria supikoirien vessapaikkoja löytyy kaikkiaan kolme, tallautuneita polku ja kaiveltuja kuoppia on valtavasti. Kallioilla elää kokonainen supikoirien yhdyskunta.

Useiden kymmenien metrien mittaiseen luolastoon johtaa monia erikokoisia suuaukkoja.
Suomen luolia käyttävät, suuremmista nisäkkäistä, edellä mainitun lisäksi sekä ketut että mäyrät, joskus myös ilvekset. Karhu ja susikin luoliin liitetään, mutta usein nämä havainnot menevät kansanperinteen puolelle, ilman todellisuuspohjaa tai pitävää näyttöä.

Supikoirien vessoja kannattaa välttää paitsi haju myös terveyssyistä.
Usean kymmenen metrin könyämisen jälkeen astumme viimein päivänvaloon. Edessä avautuu suorastaan kalevalainen maisema. Vihreä jäkälää ja sammalta, jylhiä louhikoita ja seinämiä sekä niitä vasten lepääviä lahopuita, spektaakkelin kruunaa varmasti Suomen suurimpiin lukeutuva pähkinäpensas. Saniaiset roikkuvat tuuheana vyyhtenä jyrkänteeltä. Kauan ei tarvitse koleassa tihkusateessa samoilla kun jo uusi suuaukko kutsuu sisään kallioiden suojaan. Ilo on lyhyt. Vessa on senkin lipan alla.
Suurempia löytöjä ei enää tule vastaan. On aika riisua kuran peittämät vaatteet ja palata sivistyksen pariin.

Klockarbergetin luolastoa ympäröi kaunis luonto.
 
Luolaston aave

Hämärän laskeutuessa Klockarbergenin jyrkänteiden päälle, tunnelma muuttuu aavemaiseksi. Syvältä luolastosta kerrotaan kuuluvan lapsen hysteeristä itkua. Kansantarinoiden mukaan laajassa ja kosteassa luolastossa kummittelee pienen tytön henki. Vielä 1800-luvulla kun Nauvon saarella liikkui ja eli paljon susia, eläinten kerrotaan majailleen myös Klockarbergenin luolastossa. Kerrotaan, että tämä nuori tyttö on yksi petojen epäonnisista uhreista. Sudet ovat lähteneet ja tuskin niistä todellisuudessa edes ihmisille todellista vaaraa olisi, mutta tarinoissa lapsen sielu on onkaloiden ikuinen vanki.
Luolasto on yksi Vaeltajan Nauvo reitistön kohteista.
KARTTA

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti