Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



perjantai 17. helmikuuta 2017

17.2.2017 Mallan kyyneleet


"Mallan kyyneleet" eli Kitsiputous on Suomen korkeimpia vesiputouksia.

Talvi laskeutuu Kilpisjärven tuntureille hyvissä ajoin, siis todella hyvissä ajoin, yleensä jo Syyskuun lopussa. Määre - Syyskuun lopussa - saa vielä potkua faktasta että Kilpisjärvellä järjestetään joka Juhannus hiihtokilpaillut, tästä voimme laskea Kilpisjärven ”kesän” pituuden. Kilpisjärvi lienee Suomen ankarin paikka. Paikallisen matkailuyrittäjän sanoja lainatakseni ”Kilpisjärvellä voi asua vain itse Piru”.  Kaikkia kuulemiani korulauseita en kehtaa edes julki tuoda, niin räävitöntä oli paikallisen alkuasukkaan kielenkäyttö.

Yksin - kaukana kaikesta.
Matkailijalle Kilpisjärvi on kuitenkin paratiisi, siis niille meistä jotka eivät välttämättä vaadi etelän lämpöä, päivettyneitä kaunottaria ja eksoottisia hedelmiä. Suomineidon hoikan käsivarren kärjessä kulkijaa odottavat Suomen korkeimmat tunturit ja koskemattomimmat erämaat, koluttavaa riittää vaikka koko ihmiselämäksi, myös merkattuja patikointi reittejä on satoja kilometrejä.
Lumi on jo peittänyt korkeimmat tunturit, kun hämärtyvässä illassa lähetyn Kilpisjärven matkailukeskusta. Alangoille lumi ei ole vielä ehtinyt mutta valkoisen patjan laskeutuminen maiseman päälle on vain ajan kysymys. Saanatunturin rosoinen silhuetti piirtyy kaamoksen sinistä taivasta vasten kuin erämaatemppeli. Täydellinen vastaan otto.

Autiotupa - kulkurin paratiisi.
Paikallinen matkailuyrittäjä on järjestänyt etelänvarikselle miellyttävän elämyksen - nimittäin mahtavan tilaisuuden yöpyä kodassa, poron taljalla, nuotion loimuttaessa vieressä.  Poromiehelle tämä on arkipäivää minulle matkailuelämys. Siemaisen vielä pienet viskit taskumatista ennen kuin käperryn makuupussini rauhaan omassa linnassani.
Aamu sarastaa. On aika pakata tavarat ja suunnata kulku kohti uusia seikkailuja. Tarkoituksena seilata, valtamerialuksen kaltaisella, Malla-nimisellä huvipurrella Kilpisjärven perimmäiseen pohjukkaan ja sieltä jatkaa jalan kolmen valtakunnan rajapyykille. Ilma on todella kolea, räntää tulee taivaan täydeltä, Kilpisjärvi aaltoillee ja näkyvyys katoaa välillä täysin saderintaman osuessa kohdalle. Pääsemme kuitenkin turvallisesti rantaan - kiitos kokeneen kapteenin.

Malla laiva.
Suuret räntäklimpit lentävät vaakatasossa. Ilma ei kutsu kävelylle kanssaan. Malla-laivan kapteeni tarjotessa mahdollisuutta odottaa ilman paranemista taukokämpässään, on vaikea sanoa ei. Sään herran ei helpotusta suo, kämpän heteka ja kamiinan lämpö houkuttelevat enemmän kuin teltan pystytys räntäsateessa. Päätän jäädä yöksi Kallen valtakuntaan.     
Illan hämärtyessä on mestarinoidan aika syventyä omiin rituaaleihinsa, kiskon kunnon löylyt kämpän pienessä saunassa. Pienin sauna missä olen ikinä ollut, mutta varmasti myös tunnelmallisin. Kuuma, puhdistava höyry iskeytyy selkään, pienestä tuuletusräppänästä erottuu järvenselän takana tummansinistä taivasta vasten Saanan jylhät muodot, on tullut aika ottaa kaste vastaan. Kylven hyytävässä Kilpisjärvessä.

Lähellä luontoa.
Aurinko paistaa sisään pienestä ikkuna ruudusta. On uusi aamu - ja eritäin kaunis sellainen. Eilinen myrsky on vain muisto ja on aika aloittaa matka kohti kolmen Valtakunnan rajapyykkiä. Polku on lähipäivien räntäsateiden jäljiltä hyvin niljakas ja vettynyt, matka taittuu kuitenkin mukavasti kauniissa maisemissa. Joka puolella ympärillä kohoavat lumihuippuiset tunturit ja niiden välissä kirkas vetiset lammet, Eteläsuomessa kasvaneen on vaikea edes kuvitella Suomesta löytyvän tällaisia maisemia.
Kolmen valtakunnan rajapyykki, siis piste jossa kohtaavat Suomen, Ruotsin ja Norjan valtioiden rajat on ollut jo pitkään suosittu matka ja vaelluskohde. Itse rajapyykki ei ole kovinkaan erikoinen, suuri keltainen betonijärkäle, vieläpä hyvin ruma sellainen, mutta tässä paikassa ihmisiä tuskin kiehtoo rajapaaden ulkonäkö, ei, kyllä ne ovat aivan muut tekijät.

Taustalla kohoaa tarunhohtoinen Saana
Rajapyykiltä on runsaan kymmenen kilometrin patikointimatka takaisin Kilpisjärven taajamaan, reitti kulkee Mallan luonnonpuiston halki. Luonnonpuiston maisemat lukeutuvat Suomen kauneimpiin, täällä on erittäin helppo unohtaa se tosiasia että on edelleen Suomen maaperällä, maisemien perusteella voisi kuvitella olevansa vaikka Alpeilla.

Paratiisi!
Maasto on ainakin tähän aikaan vuodesta melko haastavaa ja vaativaa. Saan olla kiitollinen korkeammille voimille, että pääsen perille ilman minkäänlaisia vaurioita, pitkospuut ovat äärimmäisen liukkaat, kivenkoloja on peittynyt tuoreeseen lumeen ja purot tulvivat. Ilman asiallisia varusteita tämä voisi olla hengenvaarallista.

Mallan, vuonna 1938 perustetun, luonnonpuiston, omasta mielestäni, merkittävin yksittäinen nähtävyys on kaunis vesiputous, Mallan kyyneleet tai virallisemmin Kitsiputous, lajissaan Suomen korkein.  Iso-Mallan laelta virtaavan Kitsijoen vedet putoavat portaittain lähes 100 metrin matkan pitkin Mallatunturin rosokasvoja. 

Yöpaikka erämaan rauhassa.
kuinka moni tietää, että Suomessa ylipäänsä on vesiputouksia, saatikka sitten sellaisia joiden takana voi kulkea? Vesi putouksen taakse meneminen on kiellettyä, sillä se on osa luonnonpuistoa, jossa liikkuminen on sallittua vain merkatuilla poluilla. Mutta periaatteessa se olisi mahdollista.
Horisontissa siintää kokoajan kaunis ja massiivinen Saanatunturi, aurinko kimmeltää kauniisti Kilpisjärven pinnasta, ympärillä kohoaa auringon valossa hehkuvia valkoisia lumipeitteisiä tuntureita, polun varsilla kimmeltävät kirkasvetiset lammet ja lumen verhoilemat rakka kivikot. Täällä heräävät tutut ajatukset ja hämmennyksen tunteet siitä kuin kauniissa ja monimuotoisessa maassa todellisuudessa asumme. Kuinka kaunis onkaan suloinen Suomen maa.


 KILPISJÄRVEN SYNTYTARU
Tarun mukaan Kilpisjärvellä asui kauan sitten jättiläisiä. Niistä jörö Saana ihastui soreaan Malla-neitoon. Häähetkellä, missä vihkijänä toimi teräväpäinen tietäjä Paras, laiminlyöty kilpakosija Pältsä hälytti häijyt pohjanakat paikalle. Kesken vihkitoimituksen alkoi hyinen ja kiivas pohjoistuuli ja suunnattomat jäämassat täyttivät tienoon. Viime tingassa Saana kiidätti morsionsa Malla-äidin syliin, vaan siihenpä jäätyivät kaikin. Surevan neidon kyynelistä syntyi Kilpisjärvi.
Vuosituhansia myöhemmin jäämassat sulivat ja jättiläiset paljastuivat - Saana entistäkin jörömpänä, pyöreäpiirteinen Malla äitinsä ryntäillä. Kyyneleet virtaavat vieläkin Kitsi-putouksena. Muistot Saanan ja Mallan häistä näkyvät yhä syksyisenä ruskan väriloistona: karkusalle kaapaisseen lapinväen kirkkovaatteet nimittäin repeilivät tuiverruksessa rinteille ja laaksoihin. Nuorimmat jättiläisistä vaipuivat ikimäntyjen luurankoina järvien pohjaan ja näkyvät siellä tuhansista ikävuosistaan huolimatta edelleen.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti