Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



sunnuntai 26. helmikuuta 2017

26.2.2017 Lumikenkäretki Sodankylän Pittiövaaran Hirviäkurulle

Lumikengät painuvat neitseelliseen nietokseen. Tuuli on tuiskannut hangen pinnan täyteen minidyynejä. Muutamia eläimenjälkiä siellä täällä, ihminen ei ole täällä kävellyt ainakaan sitten viime lumisateiden. Mikä autuus! Aurinko paistaa kirkkaana, kokoajan ylösviettävä rinne kirvoittaa hien pintaan. Pidän pienen lepotauon ja hörppään teetä.

Yksin. Kaukana kaikesta.

Erämaan lumo.


Mikä maisema! Voiko taukoa enää kauniimmassa paikassa pitää? Horisonttiin piirtyvät Kaarestunturin kumpuilevat muodot. Matka jatkuu kohti Pittiövaaran Hirvikurunlakea ja sen takana sijaitsevaa kaameaa rotkoa – Hirviäkurua, joka pian avautuukin edessä mykistävänä luonnon muovaamana monumenttina! Täällä se piillottelee 10 kilometrin päässä Sodankylän taajamasta, kunnan nähtävyyksistä ehkä mahtavan.      

Lumikengät tekevät talvisesta retkeilystä huomattavasti mukavampaa.

Hivuttaudun varovasti alas jyrkkää kurun seinämää, talven kovuus on irrottanut pystysuorasta pahdasta suuria järkäleitä.  Täällä jos sattuisi jotain, saisin yksin lausua hiljaiset kiitokseni kaikille rakkaille ja rauhassa vaipua ikuiseen uneen. Tässä syrjäisessä kolkassa käy harvoin ihmisiä. Kun bongasin paikan aikanaan kartasta, en tiennyt mitä vastassa olisi. En uskaltanut tällaista kuvitellakaan. Nyt se avautuu silmien edessä, koko komeudessaan - Pittiävaaran syvä ja rotkomainen Hirviäkuru.

Pittiövaaran Hirvikuru halkaisee maiseman.

Kurun pohjan täyttää vaikeakulkuinen, epävakaa louhikko. Ympärillä jyrkänteet kohoavat kymmeniä metrejä ylemmäs. Jyrkänteiden reunalla pilviä tavoittelevat ikihongat. Yli puolikilometrinen rotko sopisi hyvin matkailukäyttöön, mutta tähän syrjäiseen kolkkaan johtaa vain pieni metsäautotie. Polkua ei ole, saatikka opasteita. Nämä kohteet ovat Suomen luonnon kermaa, salasopukoita – metsien kätköissä piilottelevia paikkoja, joihin et ehkä löytäisi tai menisi ilman näitä sanoja. Suomen luonnon tuntemattomia suuruuksia.

Viehättävintä Sodankylän Pittiövaarassa on sen tuntemattomuus.

Nousen turvallisempaa reittiä takaisin Pittiövaaran rinteitä. Korkeimmalta reunalta avautuu kaunismaisema, horisontissa erottuu Pyhä-Luoston tunturi jono, Kommattivaaran hiihtokeskus sekä muita alueen tunnettuja huippuja, kesäisin kauniita soita ja laajoja kivikkoja riittää silmänkantamattomiin. Luonnonrauha on hiljentävä, läheisessä metsikössä kulkee poroja, korppi nauraa kelopuun latvassa. Yö alkaa ottaa maisemaa haltuunsa.

Vain porot kulkevat seurana.

Alue on täynnä mystiikkaa, ja mitä enemmän sitä hakee sitä enemmän sitä löytää. Istuudun jyrkänteen laidalle, suljen silmäni - verkkokalvoilla tuo huumaava maisema ja upotan mieleni syvään sisäiseen mietiskelyyn: ”Tulkaa, tulkaa, taikahenget, jos ette saavu, käyn itse luoksenne. Herätkää, herätkää, taikahenget, olen saapunut, unestanne nouskaa!”

Tältä rotko näyttää kesäpäivänä.

Miten sinne pääsee? Sodankylästä ajetaan tietä numero 80 Kittilän suuntaan noin 9,5 km, jatketaan oikealle kääntyvälle pienelle metsäautotielle, kyltissä teksti liikkuvankangas. 4 kilometrin jälkeen jatketaan oikealle kääntyvälle hiekkatielle, jota ajetaan noin 300 metriä. Tältä paikalta pitää suunnistaa kurulle kartan avulla, maastossa ei ole merkattua polkua.  KARTTA 

Kuru keskiyön auringossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti