Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



keskiviikko 8. helmikuuta 2017

8.2.2017 Kalevanpojankivi muistuttaa muinaisesta jättiläiskansasta

Kansanmuisti kertoo Suomessa kauan aikaa sitten eläneestä jättiläiskansasta – Kalevanpojista. Kalevanpoikia on pidetty monien huomiota herättävien luonnonmuodostumien, kuten siirtolohkareiden ja pirunpeltojen alkuperän selittäjänä. Kalevanpoikien tekeleiksi on sysätty myös monia muinaismuistotyyppejä kuten hiidenkiukaita ja muita kivilatomuksia. Monen muun yliluonnollisen olennon tapaan Kalevanpojat olivat aitiologisia hahmoja, jollaisia kansa kaipasi ymmärryksenylittävien muodostelmien selittäjäksi.  
Kiven kyljissä on pieni, sateensuojan tarjoavia lippoja.

Ensimmäinen kirjallinen maininta kalevanpojista on Mikael Agricolan vuonna 1551 painetun Psalttarin esipuheessa. Myös Christfried Ganander kuvaa Kalevan pokia vuonna 1789 ilmestyneessä Mythologia Fennicassa. Kalevanpoika-sana esiintyy melko runsaana myös paikannimistössä.  
Kalevanpojista on kerrottu paikallistarinoissa ympäri Suomea, näistä valtaosa Varsinais-Suomessa, mutta aivan erityisen runsaasti tarinoita tunnetaan Vakka-Suomesta, Laitilan-Kalannin-Pyhärannan seudulta. Vakka-Suomen kalevanpojat tunnettiin aikansa talon- ja maanrakentajina, muualla maassa enemmänkin niittäjinä ja kaskenkaatajina. Yksi seudun merkittävistä luontokohteista kertoo jo nimelläänkin olevansa jäänne tästä muinaisesta jättiläiskansasta ja sen tekemisistä.

10 metriä korkean kiven päälle pääsee tikapuita pitkin.  
Mynämäen Kalevanpojankivi on massiivinen, suunnattoman suuri kivenjärkäle – korkeutta sillä on 5 – 10 metriä, pituutta liki 15 metriä ja leveyttä noin 5 metriä. Kiven päälle johtaa kohtalaisen hyväkuntoiset tikapuut.

Kokoonsa nähden kivi on ulkomuodoltaan harvinaisen ehyt.
Kiveen liittyy useampiakin tarinoita, joista tunnetuimman mukaan lohkare päätyi nykyiselle paikalleen, kun Kalevanpoika linkosi sen kohti riiteleviä eukkoja, lingon naru katkesi ja kivi lensi harhaan. Juho Sjöros kertoo vuonna 1887 julkaistussa Muinaismuistoja Mynämäen kihlakunnasta –teoksessa tarinan seuraavalla tavalla: ”Kalevankivi, jonka Kalevanpoika muinoin linkosi Neuvosista kun ämmät Laavasissa tappelivat. Lingon nuora sattui kumminkin katkeamaan ja kivi lensi nykyiselle paikalleen.”  
Kalevanpojankivi on yksi seudun mahtilohkareista.
Toisen kertomuksen mukaan järkäle on Kalevanpojan istuin, jolla istuen hän jauhoi lohkareita kalakiviksi eli verkonpainokiviksi Ruotsiin myytäviksi. Kalevanpojankiven ympäristössä olevan louhikon uskottiin olevan jäänne ajoilta kun jättiläiset jauhoivat käsissään isoja lohkareita kalakiviksi.
Kalevanpojankivi, Mynämäki
Kolmannen, ja ehkä kiehtovimman kertomuksen mukaan kivi olisi ollut menneinä aikoina taika- ja uhripaikka, jossa saa yhteyden muinaisiin Kalevanpoikiin. Kiehtovien tarinoiden lisäksi yksi seikka on varma – Kalevanpojankivi lukeutuu maamme mahtilohkareiden joukkoon. Näin ehyttä ja massiivista kivenjärkälettä on ilo katsella ja hämmästellä.

1 kommentti:

  1. Onhan Suomessa voinut olla joskus jokin kansa, jolla on ollut muinaista teknologiaa. Sanoohan vanha kansanrunokin:
    V[äinämöinen]:
    "Mitä annat lunnahiksi."
    J[oukahainen]:
    "On mulla sotivenonen,
    Käypi miehittä sotoa,
    Urohitta tappeloa."
    V[äinämöinen]:
    "On itselläniki."
    SKVR-tietokanta I1 167

    VastaaPoista