Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



torstai 23. maaliskuuta 2017

23.3.2017 Kulkurinluola löytyy Turun lentokentän kupeesta

Kulkurin luola on helposta saavutettavuudestaan tuikin tuntematon turkulainen luontokohde.
Olet nähnyt sen vilahtaen puiden takana. Kuin kangastuksen, joka katoaa sekunneissa. "Tuo pitää tutkia vielä", ajattelet, mutta koluttuasi mahtavan Pirunpesän on näky kadonnut jo mielestäsi. Kiven ilkeän irvistyksen tunnet selässäsi poistuessasi paikalta.

Pieni luola on muodostunut kohtalaisen kokoisten lohkareiden alle.
Lähestyn ilkeää irvistystä oikeastaan ainoasta mahdollisesta suunnasta, toisella puolella odottaa valta Kaukokiidon terminaali – toisella puolella uhmakkaalla etäisyydellä Turun lentoasema. Kivi ei ole suojeltu, mutta kuin ihmeen kaupalla se on selvinnyt teollisen maailman ottaessa otettaan vapaan miehen viimeisistä saarekkeista.

Komea lohkare se on, ja onneksi säilynyt!
Ensimmäisenä havaintokentän ottaa haltuun hämmentävän selkeä neljäkulmainen portti. Silmän harhaillessa luolaisan kiven hämärimpiin sopukoihin puskee pintaan viha - kaatopaikka tämäkin luola!  Luolia on tosiaan valitettavan usein käytetty jätteiden piilottamiseen – poissa silmistä, poissa mielestä. Tämä on kuitenkin toisenlainen. Tarkempi tutustuminen sen vahvistaa, tämä ei ole kaatopaikka – tämä on koti.

Luolasta löytyy jätettä jos jonkinlaista.



Tarkempi tutkiminen osoittaa paikan toimineen asuinpaikkana - siihen viittaa kaikki luolassa oleva esineistä.  
Luolan äärellä ei tarvitse miettiä sopisiko luola yöpymiseen, siitä on todisteet. Luolan lattialla on patja, kirjavat lakanat loistavat karikkeen seasta. Valopetroli pulloja, säilykepurkkeja, kattiloita, jopa vaatteita, paikoin haju on niin paha, että pelkään löytäväni rojujen seasta luolaa asuttaneen kulkurin. Näky pistää miettimään: onko luolaa asuttanut erakko ollut oman tiensä valinnut vapaa mies vai syrjäytynyt ja syrjäytetty reppana.



Luolasta on lähdetty kiireellä, tai sitten tällä asukkaalla on ollut varavaatekertoja mukana majapaikassaan.

Kaukokiidon terminaalialue alkaa aivan lohkareen kupeesta.
Vapaa mies on yhteiskunnalle vaarallinen, tai ainakin turha – vapaita ihmisiä on vainottu aina. Ei Suomessa helposti joudu olemaan koditon, uskon kyseessä olleen vapaan valinnan. Ei syrjäytynyt, vaan syrjään vetäytynyt.

Mikä täällä onkaan maatessa, luonnonkauniissa onkalossa, kaupungin palvelut kävelymatkan päässä. Hyvä piilo se on ollutkin, vaikka nyt rekat ajavat ohi ja kiven kylkeä viistäen kulkee motocross-polku. Ei kukaan kiinnitä huomiota kameran kanssa kivellä heiluvaan luolatutkijaan niin miksi he huomaisivat kiven sopukassa asuvan kulkurin.

Luola löytyy Kaukokiidon terminaalin ja lemmikkieläinhautausmaan läheisestä metsiköstä, vain muutaman sadan metrin päästä Kärsämäen Pirunpesästä: KARTTA


"Kun on maailmalla parkkiintunut kivikova pinta
ja tupakasta tukkoisena rahisee vain rinta,
niin luulin ettei mikään enää säväyttää vois'
ja kaikki tunteet tukahtuneet ois'"



Saatamme kuvitella ihmisrodun lapsuudesta ajan, jolloin joku yritteliäs kuolevainen ryömi suojaan vuoren luolaan. Tarvittiin koti, paikka, joka tarjosi suojaa ja lämpöä – ennen kaikkea fyysistä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti