Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

2.4.2017 Salon Rosvoluola toimi pirtutrokareitten piilopirttinä

Sähkösavukkeesta pöllähtelevät höyryt levittävät ilmaan imelän marjaisen tuoksun. Edellä kulkeva, Saksan armeijan peltipaitaan pukeutunut, oppaani pössäyttelee savumerkkejä ilmoille kuin intiaanipäällikkö. Viime talvena sain sotilaallisella varmuudella kohti kalliota harppovalta Hepeltä mielenkiintoisen yhteydenoton. Herra oli arkeologia harrastuksensa yhteydessä löytänyt Salon seudulta liudan entuudestaan itselleni tuntemattomia luolia.

Salon Rosvoluola on pitkä mutta matala

Päivän edetessä olemme vierailleet jo viidessä onkalossa. Vähän väliä saan kohdata salaperäisen myhähdyksen, jonka mukaan kakun päälle asetetaan vielä komea kirsikka. Paras olisi siis tulossa? Metsässä hahmottuvat jyrkänteet ovat vaatimattoman oloisia. Hetken mietin – onko oppaan oma mielikuvitus suurentanut paikkaa?

Jyrkänne korkenee hieman. Aletaan olla perillä. Rinne on selvästi repaleinen – mannerjäätikön liikkeiden, muinaisen itämeren vaiheiden ja jääkauden jälkeisten maanjäristysten murskaama kalliokukkula. Hepe tiedustelee haluanko aloittaa luolan parhaista osista – tottahan toki. Mitä sitä hiiviskelemään takaoven kautta kun voi astella suoraan kappeliin.

Luolan mittoihin nähden jyrkänne on melko vaatimaton.

Kuljemme valtavan lohkareen ohi, tallautunut polku johdattaa suuren, kolmiomaisen, suuaukon äärelle. Lohkareen vieressä on tuore nuotion hiillos. Vielä lämmin. Suuaukolta löytyy useita tulisijoja ja hirven pääkallo. Ei tämä missään tapauksessa tuntematon paikka ole. Astelemme sisään luolaan. Ja välittömästi on selvää, että nyt olemme jonkin suuren äärellä.

Luolastoon johtaa useita suuaukkoja.
 
Luolasto on matala, seisomakorkuista tilaa ei juuri ole. Kammio on kuitenkin valtava. Lattiapinta-alaa on kymmeniä neliöitä. Maalattia luo onkaloon hyvin kostean ja kellarimaisen tunnelman. Haju on sen mukainen. Bongimainen pulina täyttää kammion, Mikan imiessä jälleen henkoset nikotiinihöyryä. Taskulampun valo haravoi luolan ahtaita koloja. Vihervarpumittari, kiiltomittareita, jokunen päiväperhonen ja paljon hämähäkkejä, Rosvoluolassa riittää elämää – erikoisin löytö on sienen tappama kiiltomittari. 

Loissienen tappama kiiltomittari
 
Kaivan mittanauhan esiin. Tämä on dokumentoitava huolella. Mika kertoo samalla tarinoitaan.

”Rosvoluola on ollut kontaktini mukaan pirtutrokareitten majapaikkana 30-50 luvulla. Silloin sieltä on ollut  trokareitten piilopirtti eli taukotupa ja näkymä merelle. Luolan katolla, eli mäen päällä on isolla lyhdyllä ilmoitettu alas rantaan, että Alhaisissa asuva nimismies nukkuu jo. Yhteyshenkilö oli siis käynyt nimismiehen ikkunan takana tarkastamassa nukkuiko hän.  Rannasta on näytetty lyhdyllä valoa merelle, että rantautuminen on nyt turvallista suorittaa. Rantautuminen suoritettiin Vartsalassa.”

Luola on melko pimeä. Välillä lohkareiden välistä pilkahtaa päivän valo mutta muuten tunnelma on hyvin luolamainen. Kymmenen metrin mittanauha loppuu kesken kahteen kertaan. Lopputulos on huima, luolalle tulee suuaukolta suuaukolle kokonaispituutta 25 metriä. Jos laskettaisiin yhteen sivuhaarat, käytävät ja onkalot voisi pituuden tuplata. Tarinat, luolan koko, syntytapa ja kaikki muut asiat huomioiden voidaan kohdetta pitää valtakunnallisesti merkittävänä luolana.

Mahtaisiko luolan maalattiasta löytyä todisteita pirtutrokarien toiminnasta?
Kömmimme ulos luolan toisesta suuaukosta. Aurinko häikäisee silmiä. Hajun ja vaatteisiin tarttuneen liejun määrästä tietää – luolaretki on onnistunut. Vaikka olen kartoittanut Suomen ja erityisesti Varsinais-Suomen luolia yli 10 vuotta, en ole pienintäkään vihiä kuullut tällaisesta paikasta. Tämä osoittaa miten tärkeässä osassa ovat kaikki vinkin antajat ja oppaat. Oppaana toiminut Mika muutti yhden päivän aikana käsitykseni Salon luolista.

Kuljen kalliolla haltioituneena. Jyrkänteen juurella hahmottuu lisää luolan mitat täyttäviä käytäviä. Viereisten lohkareiden alla on onkaloita ja kalliolaavuja. Mahtava löytö ja lisää tulee löytymään, sen voin taata.  KARTTA
 
.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti