Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

9.4.2017 Puumalan Loketononkalolla

Pistohiekanselän peilipinnasta kohoaa korkeita kallioisia saaria, Järvisuomen huumaavat maisemat tervehtivät kulkijaa suunnatessani kohti Puumalan Loketonvuoren kyljessä olevaa rotkoa. Kohde on merkattu tiekarttaan nähtävyytenä, maastokartan perusteella rotko ei ole järin suuri, on vaikea arvioida mitä on vastassa. Musta opaskyltti, pienen hiekkatien varrella, osoittaa metsään - Loketononkalo. Parkkitilaa ei juuri ole, jätän auton tienvarteen ja suuntaan, metsään.

Pistohiekanselän kalliosaaria.

Muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen polku laskeutuu notkoon. Kapeassa kalliosolassa kasvaa kuusia, seinämillä on korkeutta muutama metri. Onhan se rotko, vaikka pieni ja vaatimaton; ajattelen. Kuvaan kohteen ja lähden katsomaan mitä solan toisessa päässä on vastassa. Sitten kuin porttina toiseen maailmaan, varsinainen Loketononkalo levittäytyy edessä, olin hätiköinyt. Rotko on komea! Pystysuorat seinämät kohoavat paikoin yli 10 metriä pohjaa korkeammalle. 

Loketononkalio on komea kalliorotko

Onkalo on muutaman metrin levyinen, klaustrofobinen käytävä, pystysuorien ja paikoin päälle kaatuvien jyrkänteiden katveessa. Pohja on suon ja louhikon peittämä, kosteasta maasta puskee saniaisia; Kuolleiden kouria. Keväisessä metsässä tämä kiertoilmaisu on helppo ymmärtää, saniaisen versot todella näyttävät maasta kohoavalta nyrkiltä. Pystyyn kuolleet kuuset ja maassa makaavat, sammalen peittämät lahopuut luovat rotkon pohjalle maalauksellisia näkymiä.

Alkukesästä rotko on kauneimmillaan.

Ei rotko pitkä ole, mutta tunnelma on upea, sen tekee rotkon kapeus. Jyrkänteeseen on muodostunut pieni lippaluola, kulku kallioterassille on haastava, mutten kykene vastustamaan kiusausta. Nautin luonnon rauhasta lipan suojissa, kun mieleen muistuvat tarinat joiden mukaan tässäkin rotkossa ovat piileskelleet Iso- ja Pikkuvihan sotapakolaiset. Silloin ei varmasti maisemista nautittu kun veressä kohisi adrenaliini ja mielessä jatkuva kuolemanpelko. Kauniita paikkoja mutta rumaa historiaa. Nousen portaat kallion laelle. Katselen hetken rotkon kauneutta ylhäältä ja jätän rotkon odottamaan seuraavaa vierailijaa.      

Loketononkalo on jäätikköjoen sen kulkusuuntaan nähden poikittaiseen kallioharjanteeseen kuluttama pieni ylivirtauskuru. Rotko on noin 100 metriä pitkä, ja leveyttä vain muutamia metrejä.

Miten perille? Loketononkalo sijaitsee Pistohiekan entisen leirintäalueen läheisyydessä. Tieltä 62 (Mikkeli – Puumala) aivan entisen leirintäalueen nurkilta kohdalta käännytään kohti Koikkalaa, tien nimi on Honkajoentie. Tätä tietä ajetaan noin 5 kilometriä, tien varressa on pieni musta kyltti, jossa lukee Loketononkalo. Tieltä on rotkolle noin 500 m kävely, polku on selkeä ja helppokulkuinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti