Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



tiistai 23. toukokuuta 2017

23.5.2017 Maaginen ja lumoava Pyhänkasteenputous

Pyhänkasteenputous

Polku Isokuruun ja Pyhänkasteenputoukselle alkaa Pyhätunturilta, luontokeskus Naavan edestä. Helpon ja leveän tien luonne muuttuu lyhyen samoilun jälkeen kun pitkät portaat laskeutuvat suomen suurimman kurun, Isokurun pohjalle. Kurun pohjalla kulkee lähiaikoina uusittu ”silta”. Ympärillä rakan peittämät tunturin seinämät nousevat silmän kantamattomiin. Isokurulla on syvyyttä 220 metriä.

Putouksen sijainti on mahtava!


Tunturikoivujen takaa alkaa kuuluu kutsuva solina. Samoilen hiljaa eteenpäin, solina voimistuu. Terävien kivien välissä virtaa valkoinen nauha. Putoilee muutaman kallioportaan kautta alemmas kunnes vapautuu. Vesi tipahtaa 17 metriä vapaana, hajoten lopulta leveäksi sumuksi, joka laskeutuu lohkareiden pintaan.

 
Se on Pyhänkasteenputous. Nimi juontuu vuoden 1648 tapahtumista. Silloin Inarin pappi, Esaias Mansveti Fellman saapui alueelle käännyttämään pakanuudessa eläviä saamelaisia. Fellman suoritti avustajineen joukkokasteen Pyhänkasteenlammen vedellä. Kasteen lomassa papit pilkkasivat ja herjasivat luonnonjumalia.

Paikka on ollut saamelaisille pyhä jo tuhansia vuosia. Uhripaikka oli putouksen takana - Uhriharjulla. Sieltä pyhän paikan kupeesta, Karhukurun pohjalta saa vetensä edessä virtaava putous. Melko vähävetinen. Kesäisin se kuivaa vaatimattomaksi noroksi. Silloin putouksesta puhuminen on väärin, mutta keväisin kuohu on komea.

Putous on komeimmillaan jäidenlähdön ja lumien sulamisen aikaan.
 
Ruotsin ja Norjan jylhiin, teräväpiirteisiin vuoristomaisemiin verrattuna Suomen kallioperä ja maisemat ovat matalia ja kesyjä. Pyöreäposkinen Suomi ei ole vesiputousten luvattumaa. Suomen vesiputousten kuninkaat ryöppyävät pohjoisessa. Mitä suuremmat korkeuserot, sitä komeammat putoukset, ei siis ihme että suurimmat putoukset löytyvät Utsjoelta ja Enontekiöstä – läheltä vuoristoisia alueita.

 
Suuria putouksia nitoo yhteen rotkojen läsnäolo, putouksia syntyy usein kallioperän siirrosten seurauksena. Näissä siirroksissa kallioperälohkot liikkuvat toisiinsa nähden pysty- tai vaakasuorassa maankuoren jännitystilojen purkautuessa. Putous muodostuu joen uoman osuessa tällaisen siirroksen kohdalle.
Kauniisiin putouksiin yhdistyvät suurten lohkoliikuntojen ja murrosten yhteydessä esiintyvät nimet kuten Kevon kanjoni, Lemmenjoen kanjoni ja Korouoma. Siirrosten ja muinaisten mannerlaattojen läsnäolo verhoaa myös etelämpänä olevia putouksia, kuten Maaningan Korkeakosken putousta ja Puolangan Hepoköngästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti