Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

27.6.2017 Tämä kummallisesti nimetty rotko on lähes tuntematon retkipaikka


Puksaouru, Mikkeli

Korkealta jyrkänteeltä hahmottuu puiden takana syvenevä notkelma. Valkoisena pisteenä pahdan juurella lojuu kylmä ja kostea, kovaa vauhtia sulava pannejään jäänne. Laskeudun alas haastavaa jyrkännettä. Alhaalta käsin tunnelma on rotkomaisempi. Samoilen hitaasti kohti kaakkoa, jossa seinämät lähenevät toisiaan ja rotko jylhenee.
 
 

Kallioiden välinen sola kapenee ja astun sisään kuin maagisesta portista; on aivan hiljaista. Vain lintujen laulu luo rauhoittavaa tunnelmaa. Silmien edessä avautuu hämmentävän vihreä ja pehmeän oloinen sali. Paksujen rahkasammal mattojen päällä huvittelevat keijut ja maahiset. Pehmyt ja kostea, henkien pomppulinna kutsuu minutkin mukaan varjoisaan huvitteluun.

Pian saapas uppoaa syvään liejuun. Pomppulinna on tarkoitettu ilmaakin kevyemmille keijuille ja maan alaisille hengille, hartaille ja hennoille virtauksille. Lähes satakiloinen retkeilijän retale on kutsumaton vieras. Kuljen rotkon läpi, pohjaa peittävässä suossa lojuu maatuvia puunrunkoja. Pystysuorat pahdat ovat täynnä hyvin kauniita rapautumisen synnyttämiä muotoja. Paikoin talven voima on repinyt kalliosta irti suuria palasia.
 
 

Puksaourun rotko on ylittänyt odotukset. Kapean, rotkomaisen osuuden tunnelma on sankka. Se jää mieleen, monipuolisuus nostaa kohteen arvoa. Kapean metsätemppelin lisäksi avara, suuri kuru osuus on hiljentävän kaunis. Koskemattomuus, rauha ja tunnelma - poistun paikalta lumoutuneena. Elävän vihreän äärimmilleen täyttämä laakso jää taakse, rotkon rauhaan jäävät omaa salaperäistä työtään tekemään luonnonhenget.   He haluavatkin työskennellä mieluummin hiljaisuudessa ja salassa kuin olla heitä väärin ymmärtävän maailman kahlitsemia.      

 


Miten perille? Mikkelin Anttolasta ajetaan noin 9 kilometriä tietä 62 kohti Puumalaa, jonka jälkeen käännytään vasemmalle, Maljalantielle. Tätä tietä ajetaan noin 6 kilometriä, kunnes saavutaan Ostoniementien risteykseen. Tästä eteenpäin kannattaa jatkaa jalan, metsäautoteitä pitkin pääsee helposti kulkemaan aivan rotkon tuntumaan. Alueella ei ole opasteita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti