Seuraa matkaamme:

Suomi365 - on kunnianosoitus itsenäisen Suomen upealle ja ainutlaatuiselle luonnolle. Tämä sivusto tarjoaa Suomen 100-vuotis juhlavuoden kunniaksi luontoelämyksen vuoden 2017 jokaisena päivänä.

Tykkää sivusta ja seuraa matkaamme Facebookissa:
Suomi365



lauantai 12. elokuuta 2017

11.8.2017 Karhunahdas


Jylhällä aarnialueella kulkeva polku kiemurtelee Petäjäveden ja Multian rajoilla. Hiekkatien varressa, paikassa josta polku lähti metsään, kaunis puinen kyltti ilmoitti: ”Karhunahdas 600 m”. Olen matkalla muinaisten metsästäjien tuntemaan karhun kaatopaikkaan, Karhunahtaan kanjoniin. Matka ei ole pitkä, mutta keväinen ilta aurinko alkaa jo maalata pimeyttä huokuvaa punaansa maiseman päälle.



Mielikuvitus lähtee laukkaamaan. Näissä metsissä on kaadettu karhuja, suurpedon pelko hiipii mieleen, jokainen selän takana kuuluva rasaus saa ihokarvat nousemaan pystyyn ja veren kiertämään. Tiedän, että karhu pelkää ihmistä ja pakenee äänettömästi korpeen, toisaalta mieleen vyöryy muistikuvia keväisin poikasiaan puolustavista, aggressiivisista naaraskarhuista. Ajatus leikki loppuu lyhyeen. Auringonlaskun punassa kylpee Karhunahtaan laavu, ja laavussa rotkon vartija, ilmeisesti moottorisahalla veistetty iloisen näköinen otso.      

 
Aivan laavun vieressä jyrkkä pahta laskeutuu useita metrejä, tummavetinen Lihaoja virtaa pystysuorien kallioiden väliin muodostaen mustan puhuvan, pohjattoman näköisen rotkojärven. Lyhyehkö luontopolku kiertää rotkon, lihaojaan muodostuu paikoin koskia ja pieniä putouksia, polun varrelta löytyy vanha myllyn jäänteet. Matalahkot, rakoilleet seinämät rajaavat puronvartta, täällä metsästäjät ajoivat karhuja ahtaiden kallioiden väleihin ja koloihin, sieltä eläimet oli helpompi kaataa.
 
 

Otso, Kontio, Mesikämmen. Karhulla on Suomenkielessä lukemattomia kiertoilmauksia, yliluonnollinen metsänkuningas, pyhäeläin, jonka kaadon jälkeen vietettiin peijaisia, uhrijuhlaa. Karhunahtaan rotko on mahdollisesti ollut myös pyhäpaikka, jossa karhun sielu valmisteltiin kotiin paluuseen, josta se palaisi taas uutena saaliseläimenä alueelle.

 


Ajo-ohje

Multia-Uurainen tieltä (nro 627), noin 14km Multian kirkolta, käännytään tielle 6271 Petäjävedelle. Ajetaan 4km, opastus oikealle. Metsäautotietä ajetaan 0,9 km, pysäköintipaikka ja opasteet tien oikealla puolella. Alueelle on merkitty n. 600 metrin mittainen Karhunlenkki, joka kiertää rotkokanjonialueen ympäri. Alueella on laavu, nuotiopaikka ja puucee

10.8.2017 Nummennoron raviineilla


 


Yrösjoki ja sen sivupurot ovat kaivaneet vuosisatojen tai tuhansien saatossa Hirsilän deltan paksuun hiekkaan todella syvän ja paikoin hyvin näyttävän uoman, raviinirotkon. Vanhat kuuset sinnittelevät jyrkässä, sammalen verhoilemassa rinteessä. Alas könyäminen on hyvin haastavaa. Puiden takan on laaja kosteikko, Nimetönsuo – se ei ole siis suo vailla nimeä vaan paikan nimi on Nimetön. Yröskankaan syvimmät notkot sijoittuvat Nummennoron ja Nimettömän alueelle.



Hirsilän laaja, tasainen delta on Tampereen kaupunkiseudulla ainutlaatuinen muodostuma. Muodostumaan liittyy myös dyynejä jotka syntyivät deltan tasaisen pinnan kohotessa vedenpinnan yläpuolelle, jonka jälkeen tuuli kasasi ainesta dyyneiksi. Nummennoro sijaitsee aivan tien 66 varrella ja sitä on helppo pysähtyä ihmettelemään vaikka ohikulkumatkalla. Notkon pohjaa peittävän kasvillisuuden vuoksi kohde näyttäytyy parhaiten lehdettömään vuodenaikaan.       

Ajo-ohje

Oriveden keskustasta ajetaan pohjoiseen tietä numero 58 kunnes lähdetään tietä 66 kohti Virtoja. Risteyksestä ajetaan tietä 66 noin 3 kilometriä. Tie kulkee Yrösjoen notkon yli, pian joen ylityksen jälkeen kääntyy oikealle pieni hiekkatien pätkä. Tästä on noin 100 metrin kävely notkon reunalle helpossa kangasmetsässä.  

9.8.2017 Tikirasinsuntti, Puumala



Ruohottunut metsätie nousee jyrkästi mäkeä ylös kohti Tikirasinmäen lakea. Ympäröivät pahdat kohoavat yhä korkeammaksi vaelluskenkien kyydittäessä minua syvemmälle Tikirasinsunttiin.
Pienen kuusen kylki on täynnä suuria muhkuroita. Tulen voimasta kertovat mustiksi hiiltyneet kannot. Pieniä yksityiskohtia suuressa kokonaisuudessa mutta valitettavasti itse suntti on pieni pettymys. Tulo matkalla silmiin pisti korkeuksiin kohoava ja repaleinen jyrkänne suntin suulla.



Kauaa ei tarvitsekaan jyrkännettä myötäilen kulkea kun jo valinta osoittautuu erinomaiseksi valinnaksi. Jyrkänteen laella nousee erikoinen muodostuma, onko se irtolohkare vai osa rakoillutta emäkalliota? Kallion läpi kulkee kapea sola, korkeutta on useita metrejä. Rotko haarautuu, ahtaahko käytävä kulkee kallioiselle terassille. Komea näky, rako loppuu pystysuoraan jyrkänteeseen – useita metrejä alempana on jyhkeä louhikko. Tämä rakoilun runtelema kallionlohko kohottaa Tikirasinmäen rotkoarvoa huomattavasti.
 

Rotkoon on muodostunut paikoin luolia. Näiden yksityiskohtien johdosta Tikirasinmäestä muodostuu hyvinkin mielenkiintoinen kokonaisuus. Itse suntti on mannerjään sulamisvesien kaivama 100 metriä pitkä ja noin 10 metriä syvä ylivirtauskuru kalliomäen heikkousvyöhykkeessä. Uomaa reunustavat pakkasrapautumisen muotoilemat 10 metriä korkeat kalliojyrkänteet.

Ajo-ohjeet

Puumalasta ajetaan tietä numero 62 noin 26 kilometriä kohti Mikkeliä. Tästä käännytään oikealle, Saarijärventielle – risteyksessä on myös opasteet ”Rakokivet 2 km”. Tietä ajetaan opasteiden mukaan Rakokivien parkkipaikalle. Rakokiviltä on noin kilometrin kävelymatka Tikirasinsuntille.   

tiistai 8. elokuuta 2017

8.8.2017 Honkavaaranportti on löytöretkeilijän unelma


Honkavaaranportti, Sotkamo

Honkavaaran laella on kartan mukaan pieni tila. Honkavaaranportille lyhyin matka olisi tilan pihan läpi - kehtaanko pamahtaa pihaan sunnuntai alkuillasta? Päätän jättää auton varmuudeksi hieman kauemmas ja kävellä lähemmäs tilaa haistelemaan ilmapiiriä. Huonokuntoinen tie kiinnittää huomion, ei tänne olisi henkilöautolla päässytkään. Mäki nousee tilan pihaan, edessä avautuu lohduton näky. Maatuneet makasiininpohjat reunustavat rehottavaa niittyä. Tila on poissa.



Keskellä peltoa, kuin muinainen obeliski, seisoo kivistä muurattu savupiipun raunio muistuttamassa paikalla aikanaan olleesta tilasta. Pian rehevän koivikon lehvien takaa hahmottuu myös pystyssä oleva tupa; tummunut ja ajan runtelema sekin. Surullista, näin maaseutu tyhjenee. Savu kerrallaan hiipuu pois, ei ole enää kauppaa, ei kylänmiehiä - ei kylääkään. Haikein mielin jatkan matkaa niityn poikki ja katoan metsään.    

Kesäisen sateen kastelemalla, rehevällä niityllä rämpinen on yllättävän työlästä puuhaa, mutta onneksi pian alkaa jo lyhyen matkan metsäisempi osuus. Mäki alkaa laskea jyrkästi kohti rotkon pohjaa. Parin sadan metrin samoilun jälkeen puiden takana näkyy rotkon läntisessä päässä, kurun pohjalla oleva soiden reunustama pitkulainen ja mustavetinen Karhilampi. Kalliot ovat petollisen liukkaita, kuljen kohti rotkon jylhempiä osia. Kostea utu roikkuu keskikesän vehreydessä kylpevän maiseman päällä; pian edessä hahmottuvat harmaat, liukkaat ja usvaiset muodot.



Rotkon pohjan tukkii valtavien kivenjärkäleiden muodostama pato. Yli ei pääse, eikä ympäri, on mentävä läpi. Kivien väleissä kulkee luolamaisia tunneleita, osa ihan kivan kokoisiakin. Ahtaudun tunneleista kivikon toiselle puolelle. Samassa sammal luiskahtaa saappaan alta; vakava loukkaantuminen on lähellä. Rotkossa ja sitä ympäröivillä jyrkänteillä liikkuminen on miltei mahdotonta, kesäkuun vehreys tekee kuvaamisen haastavaksi. Rotko on komea, totean, mutta tunnusta tulleeni paikalle aivan vääränä ajankohtana.
 
 

Miten perille? Vatimon kirkolta ajetaan valtatietä numero 6 noin 38 kilometriä pohjoiseen, kohti Kajaania. 6-tieltä käännytään Saviahontielle. Noin 5 kilometrin ajon jälkeen Saviahontie jatkuu vasemmalle, tästä erkaannutaan suoraan menevälle Kuivakkovaarantielle. 2,5 kilometrin ajon jälkeen tulevasta risteyksestä jatketaan suoraan – tie muuttuu Lakiahontieksi. Noin 2 kilometrin päästä vasemmalle nouseva tie johtaa Honkavaaran laelle.  KARTTA   
 

Geologia. Honkavaaranportti on hieman toispuoleinen, lähes kilometrin pituinen ylivirtausuoma jonka pohjaa peittää osin valtavista lohkareista muodostunut louhikko, osin suo ja suolammet. Rotko on osa laajempaa uomasysteemiä. Siihen kuuluu Kuikkalammen laakso ja Kuikkaportin itäpuoliset pienemmät uomat ja Honkavaaranportti. Kuikkalammen ja Porttilammen alueen rotkot sijaitsevat noin kilometrin päässä, Honkavaaran koillispuolella. Myös Honkavaaran länsireunassa, Vaaranaluslampeen viettävässä jyrkänteessä on rotkomaisia muodostumia.